Oppimassa Unkarissa elämän puolesta tehtävästä työstä
Minulle tarjoutui lokakuun loppupuolella upea mahdollisuus osallistua Oikeus elämään -yhdistyksen edustajana Unkarissa pidettävään kansainvälisen Life International -järjestön Euroopan kokoontumiseen. Hallituksen uusimpana jäsenenä tartuin tilaisuuteen innokkaasti.
HAASTEITA EUROOPASSA
Entisiä kommunistisia maita, kuten Serbiaa, Tšekkiä ja Romaniaa, vaivaa elämän puolesta tehtävässä työssä edelleen ajattelu, jonka mukaan valtion tulee hoitaa ihmisten asiat, eikä yksittäisten ihmisten tarvitse huolehtia heikommistaan. Rahankeruu ja vapaaehtoistyö ovat erittäin vieraita käsitteitä. Myös kirkot ovat mustasukkaisia vapaaehtoisista, eivätkä mielellään mahdollistaisi seurakuntalaisten osallistumista elämän puolustamiseen ilman, että heille maksetaan siitä.
Kristillisellä työllä on haasteena kommunismin jäljiltä myös voimakkaasti levinnyt ateismi. Tšekissä on paikallisen kristityn mukaan 99% ateisteja, vaikka viralliset tilastot näyttävätkin muuta.
Erityisen puhutteleva kohtaaminen minulla oli erään nuoren naisen kanssa. Hän oli juuri päässyt vankilasta, jonne hän oli joutunut hallituksen epäiltyä häntä poliittisen opposition tukemisesta. Naisen kotimaassa myös kohtulasten oikeuksia käsittelevään konferenssiin osallistumisesta saattoi joutua vaikeuksiin, ja siksi hänestä ei turvallisuussyistä saanut ottaa esimerkiksi valokuvia.
ROHKAISEVIA IHMEITÄ ELÄMÄN PUOLESTA
Suurimmassa osassa Euroopan maita kohtulasten tilanne on synkkä, ja parhaillaan meneillään olevan Euroopan laajuisen My Voice, My Choice -aloitteen avulla sitä pyritään kurjistamaan entisestään. Huonojen uutisten ohella saimme onneksi kuulla myös valtavan rohkaisevia asioita. Hollannissa elämän puolesta tehtävä työ suorastaan kukoistaa, ja pelkästään eräällä yksittäisellä järjestöllä on satoja vapaaehtoisia työntekijöitä. Paikallinen Marssi elämän puolesta on kasvanut vuosien saatossa 25 osallistujasta tänä vuonna tehtyyn huimaan ennätykseen: 11 000 osanottajaa!
Erityisesti niissä Euroopan maissa, joissa ihmiset elävät hyvin vaikeissa oloissa köyhyydessä ja mielivaltaisen hallinnon alaisuudessa, ovat tavalliset kansalaiset poikkeuksellisen rohkeita toimijoita. He levittävät evankeliumia ja ahkeroivat syntymättömien lasten oikeuksien puolesta kaikesta pelosta ja uhasta huolimatta.
SUOMALAISTEN KRISTITTYJEN HILJAISUUS KULTTUURISODAN KESKELLÄ
Suomessa olemme yhdistyksenä kohdanneet haasteena kristittyjen vaikenemisen. Havaitsimme hyvin konkreettisesti viime kesänä ollessamme yhteydessä eri kirkko -ja seurakuntiin, että osassa seurakunnista aborttia pidetään niin vaikeana asiana, että siitä ei haluta puhua lainkaan. Emme ole Suomessa vielä heränneet siihen, että elämän puolustamista ja evankeliumia ei voi erottaa toisistaan. Suomessa pelätään kovasti toisten mielen pahoittamista, ja siksi silmiemme edessä jatkuu viattoman veren vuodatus ilman, että kristityt nousisivat laajalti puolustamaan elämää. Tähän puolustamiseen kuuluu erottamattomasti se, että julistetaan anteeksiantamusta ja sitä ainoaa sanomaa, joka voi parantaa haavat abortista ja antaa toivoa ihmisille.
Aborttikysymys on kulttuurisodan ytimessä, sillä sen kohdalla pyritään kieltämään kristillinen ihmiskäsitys, leikitään sanoilla ja pyritään muokkaamaan tehokkaasti ihmisten ajattelua kieltämällä kohtulapsen ihmisyys. Uskon itse niin, että kukaan ihminen ei ole täysin turvassa mielipiteidensä muokkautumiselta, sillä paine ulkoapäin on valtava. Nyt ei ole aika vaieta abortin todellisuudesta, sillä aborttioikeuden loputonta laajentamista kannattavat tahot eivät lepää.
Pyytäisin saada jättää esirukouksiinne kaikki syntymättömät lapset. Rukous on vahva ase sodassa. Olisi upeaa, jos jokainen kohtulasten oikeudet sydämen asiakseen saanut ystävä kantaisi rukouksin näitä pieniä. joilla ei vielä ole omaa ääntä.
Siunattua joulunaikaa,
Päivi Ruuskanen